Pitkästä aikaa jälleen päivitystä. Eipä toteutunutkaan lokakuinen toiveeni päivitystahdin nopeutumisesta, mutta niin se elämä vain välillä menee. Kissoja ei kuitenkaan ole unohdettu, vaan arki pyörii hyvinkin tiiviisti rakkaiden karvatassujemme ympärillä. Roskan syksyinen kutinavaiva on edelleen osittain mysteeri. Rahaa on palanut pelottavan paljon kaikenmaailman tutkimuksiin, eikä olla loppusummaa edes uskallettu ynnätä yhteen. Eikä kyllä haluttukaan: Eihän oman rakkaan karvalapsen hyvinvoinnille voi laittaa hintalappua. Tällä hetkellä ollaan jälleen menossa parempaan suuntaan ja odotellaan (tällä kertaa toivottavasti viimeisiä ja ratkaisevia) eläinlääkärin kokeiden tuloksia. Tässä kuvaa pikkuressukastamme tammikuussa:
Nyt Roskan iho on jo parempana ja kutina pysyy hallinnassa kortisonitableteilla. Nyt vain kyynärpäitä myöten kädet ristissä odottelemme tuloksia, jotta päästäisiin oireiden sijaan hoitamaan oireiden aiheuttajaa.
Mutta ei täällä silti olla suru puserossa: Kutina ei ole juurikaan haitannut Roskan menoa, vaan vauhtia ja intoa riittää entiseen malliin. Tässä autetaankin äiskää koko porukan voimin:
Hassu pikkuisemme onkin kekseliäs yksilö, joka myös antaa perheelleen päivän mittaan useammatkin naurut. Roskalla lienee taito ajatella asioita usealta kantilta, joskus jopa vallan ylösalaisin:
Eikä Possukka jää pikkusiskonsa varjoon vaan hallitsee pientä kaksiotamme rautaisella tassun otteella:
Possukka on kiistatta perheemme kuningatar, minkä se varmasti tietää itsekin. Mutta vallanpitäjäkin väsyy joskus, ja silloin tekee hyvää sukeltaa uneen:
Näihin tunnelmiin, hei taas hetkeksi!
